Sisällysluettelo
Johdanto
Taustaa vaikuttavuusperusteisen terveydenhuollon ymmärtämiseksi

III.Taustaa vaikuttavuusperusteisen terveydenhuollon ymmärtämiseksi

Nelimaaliperiaate (Quadruple Aim)

Toimivan terveydenhuollon ja terveydenhuoltojärjestelmän merkitys on jokaisen helppo hahmottaa. Terveydenhuollon toimivuutta on perinteisesti pyritty optimoimaan kolmoismaaliperiaatteella. Periaatteen mukaan terveydenhuollon tahojen toiminnassa on kolme ulottuvuutta: väestöryhmien terveyden parantaminen, potilaan hoitokokemuksen parantaminen ja terveydenhuollon per capita -kustannusten (kustannus per asukas) vähentäminen.

Kolmoismaaliperiaate (Triple Aim) on terveydenhuollon järjestelmän toiminnan optimoinnissa laajalti käytetty viitekehys, mutta se sivuuttaa terveydenhuollon ammattilaisten jaksamisen. Terveydenhuollon ammattilaiset ovat enenevissä määrin ylikuormittuneita ja tyytymättömiä työhönsä. Ylikuormittuminen johtaa huonompaan potilastyytyväisyyteen, huonompiin hoitotuloksiin ja mahdollisesti myös kustannusten kasvuun. Terveydenhuollon ammattilaisten uupuminen vaarantaa kolmoismaalien saavuttamisen, minkä vuoksi onkin ollut tarpeellista laajentaa kolmoismaaliperiaate nelimaaliperiaatteeksi lisäämällä terveydenhuollon ammattilaisten työhyvinvointi tavoitteisiin.

Nelimaali

Terveydenhuollon laatu

Miten hoidon laatu määritellään?

Maailman terveysjärjestön (WHO) ja Yhdysvaltojen National Academy of Medicine:n määritelmien sekä useiden muiden alan kirjallisuudessa esitettyjen määritelmien perustella hoidon laatu on ”sitä, missä määrin yksilö- ja väestötasolla tarjottavat terveydenhuoltopalvelut parantavat terveystuloksia. Tämän aikaansaamiseksi terveydenhuollon on oltava turvallista, vaikuttavaa, oikea-aikaista, tehokasta, yhdenvertaista ja ihmiskeskeistä.”

Quality healthcare

Laadukas terveydenhuolto on:

Turvallista – lääketieteelliset virheet sekä palvelun käyttäjille aiheutuvat riskit, mukaan lukien estettävissä olevat vammat, minimoidaan.

Vaikuttavaa – tarjotut palvelut perustuvat tutkittuun tietoon ja näyttöön perustuviin hoitosuosituksiin.

Oikea-aikaista – viivästykset terveydenhuollon tarjoamisessa ja vastaanottamisessa vähenevät.

Tehokasta – terveydenhuoltoa tarjotaan tavalla, joka maksimoi resurssien käytön ja välttää tuhlausta.

Tasapuolista – terveydenhuollon laatu pysyy samana riippumatta potilaan henkilökohtaisista ominaisuuksista, kuten sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, etnisyydestä, maantieteellisestä sijainnista tai sosioekonomisesta asemasta.

Ihmiskeskeistä – hoitosuunnitelmissa huomioidaan potilaan toiveet, tavoitteet ja kulttuuritaustaan liittyvät tekijät.

Hoidon laatu on tietenkin keskeistä, mutta sitä on usein vaikeampi mitata kuin hoidon määrää. On helpompaa seurata rokotettujen lasten lukumäärää kuin sitä, toimiko kylmäketju saumattomasti rokotteen kuljetusketjussa, saivatko lapset oikeat yhdistelmärokotteet oikeaan aikaan ja saivatko heidän vanhempansa riittävästi tietoa rokotteista.

2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Euroopassa ja Yhdysvalloissa alettiin järjestelmällisesti arvioida hoidon laatua, minkä seurauksena laadun mittaamisesta ja parantamisesta tuli tärkeä toiminto korkean tulotason maiden terveydenhuollossa.

Avedis Donabedianin kehittämässä mallissa hoidon laadussa on kolme seurattavaa, ja ihannetapauksessa toisiinsa kytkeytyvää, ulottuvuutta:

  • Rakenne (terveydenhuollon yksikön infrastruktuuri, hallinto ja henkilöstö)
  • Prosessi (tekninen [kliininen] laatu ja potilaan kokemus)
  • Tulokset (potilastyytyväisyys, jatkohoitokäynnit ja terveystulokset)

Korkean tulotason maissa laatua on tyypillisesti mitattu terveydenhuollon käytäntöihin läheisesti liittyvillä potilastuloksilla, kuten ammattitaitoisen sairaanhoidon ja sairaalaan takaisin joutumisen välisellä kytköksellä.

Yleiskattava terveydenhuolto ja Euroopan hyvinvointivaltiot

YK:n kestävän kehityksen kolmas tavoite korostaa kaikkien ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin varmistamista. Tähän tavoitteeseen sisältyy myös kunnianhimoinen sitoutumus AIDSin, tuberkuloosin, malarian ja muiden tartuntatautiepidemioiden tukahduttamisesta vuoteen 2030 mennessä. Samalla tavoitteena on tarjota kaikille ihmisille pääsy yleiskattavan terveydenhuollon sekä turvallisten ja vaikuttavien lääkkeiden ja rokotusten piiriin.

Euroopassa ihmisryhmien välisen solidaarisuuden juuret ovat syvällä historiassa ja poliittinen sitoutuminen yleiskattavaan terveydenhuoltoon on vahvistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 35 artiklassa.

Suomi ja terveyden huomioiminen kaikessa julkisessa päätöksenteossa

Terveyden huomioiminen kaikessa julkisessa päätöksenteossa (josta on käytetty termiä "terveys kaikissa politiikoissa”; englanniksi ”Health in All Policies”, HiAP) on yhteistyöhön perustuva lähestymistapa, joka sanallistaa terveysnäkökohdat ja liittää ne poliittiseen päätöksentekoon kaikilla aloilla väestön ja yksilöiden terveyden parantamiseksi. Lähestymistapa huomioi sen tosiasian, että terveydenhuollon lisäksi terveyteen vaikuttavat myös lukuisat muut tekijät, jotka monissa tapauksissa ovat kokonaan perinteisen väestöterveystoiminnan ulkopuolella.

Terveyden huomioiminen kaikessa julkisessa päätöksenteossa -lähestymistavan kansainväliset juuret ulottuvat vuonna 1978 tehtyyn Alma-Atan julistukseen, joka korosti muidenkin alojen kuin terveydenhuollon roolia väestöterveyden tukemisessa: ”...paras mahdollinen väestöterveys on mitä tärkein maailmanlaajuinen sosiaalinen tavoite, jonka saavuttaminen edellyttää toimia monilla muillakin aloilla terveydenhuoltoalan lisäksi.” Suomessa tähän kiinnitettiin huomiota jo vuonna 1972, kun pääministerin johtama Suomen talousneuvosto julkaisi terveyspolitiikan tavoitteita tutkivan työryhmän raportin jossa asiaan kiinnitettiin huomiota. Suomi oli yksi ensimmäisistä maista, joka vastasi väestöterveyden haasteisiin omaksumalla aiempaa laajemman lähestymistavan, ja on sittemmin jatkuvasti pyrkinyt edistämään terveyden huomioimista kaikessa julkisessa päätöksenteossa.

Maailmanlaajuisesti merkittävä virstanpylväs saavutettiin vuonna 2013 Helsingissä pidetyssä terveyden edistämisen kahdeksannessa maailmankonferenssissa (8GCHP), jonka pääteemana oli juuri terveyden huomioiminen kaikessa julkisessa päätöksenteossa. Ennen konferenssia kansainvälinen yhteisö määritteli käsitteen yksimielisesti ensimmäistä kertaa. Konferenssin julkilausumassa todetaan seuraavaa:

”Terveyden huomioiminen kaikessa julkisessa päätöksenteossa on yhteiskuntapoliittinen lähestymistapa, joka ottaa järjestelmällisesti huomioon päätösten terveysvaikutukset, pyrkii synergioihin ja välttää haitalliset terveysvaikutukset parantaakseen väestön terveyttä ja terveyteen liittyvää tasa-arvoa. Lähestymistapa lisää poliittisten päättäjien vastuuta terveysvaikutuksista kaikilla päätöksenteon tasoilla. Siinä painotetaan yhteiskuntapoliittisten valintojen vaikutusta terveydenhuoltoon, terveyteen vaikuttaviin taustatekijöihin ja hyvinvointiin.”

Terveys kaikissa politiikoissa

Lähde: CDC

Hyvinvointitalous

Suomi on pyrkinyt huomioimaan terveysvaikutukset kaikessa julkisessa päätöksenteossa jo pitkään, mikä on johtanut myös hyvinvointitalouden korostumiseen julkisessa keskustelussa. Toimiessaan Euroopan neuvoston puheenjohtajana Suomi ehdotti avoimen hyvinvointitaloutta koskevan dialogin käynnistämistä. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä siitä, että hyvinvointi on sekä talouskasvun että sosiaalisen ja taloudellisen vakauden edellytys.

Hyvinvointitaloudessa julkisia resursseja kohdistetaan ihmisten hyvinvoinnin parantamiseen. Hyvinvointi parantaa väestöterveyttä ja nostaa ihmisten innovatiivisuutta ja tuottavuutta. Korkeampi hyvinvointi parantaa ihmisten työkykyä, mikä nostaa valtion verotuloja ja laskee valtion kustannuksia. Hyvinvointitalous käynnistää itseään ruokkivan myönteisen kehityksen, jossa hyvinvointi ja talouskasvu vahvistavat toisiaan. Tämä hyödyttää sekä kansalaisia että koko yhteiskuntaa.

Euroopan unionin neuvosto hyväksyi hyvinvointitaloutta koskevan päätöslauselman EU:n Työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvoston (TSTK) toisessa istunnossa Suomen EU-puheenjohtajuuskauden aikana 24.10.2019. TSTK kehottaa päätöslauselmassa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään monialaisen hyvinvointitalouden periaatteet kaikkeen EU:n ja sen jäsenvaltioiden päätöksentekoon.

Hyvinvointitalous-lähestymistapa pyrkii varmistamaan kaikkien osallisuuden ja yhtäläiset mahdollisuudet. Kansalaisten hyvinvointiin panostaminen on taloudellisesti järkevää myös talouden laskusuhdanteen aikana. Tutkimukset ovat osoittaneet, että inhimilliseen pääomaan investoiminen on järkevää: esimerkiksi koulutukseen investoiminen edistää merkittävästi työn tuottavuutta ja sitä kautta talouskasvua. On myös näyttöä siitä, että tehokkaat ennaltaehkäisevät terveyspalvelut maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin. Tällä hetkellä sairauksien ennaltaehkäisemiseen käytetään EU-maiden terveydenhuoltobudjeteista vain 3 %. Sairauksien hoidon osuus terveydenhuoltobudjeteista on 97 %.

Onnellisuus ja terveys

Palataan aiemmin esitettyyn kysymykseen: mikä tekee sinut onnelliseksi?

Suomessa ja muissa Pohjoismaissa yhteiskunnalla on oma roolinsa ihmisten onnellisuuden tunteen lisääntymisessä. YK:n vuosittain julkaistava onnellisuusraportti on vuodesta 2012 lähtien asettanut maat järjestykseen koetun onnellisuuden perusteella. Vuoden 2020 onnellisuusraportti sisälsi 156 maata ja siinä Suomi arvioitiin maailman onnellisimmaksi maaksi jo kolmatta kertaa peräkkäin. Suomen keskimääräiset pisteet jatkoivat nousuaan ja olivat vuonna 2020 huomattavasti korkeammat kuin toiseksi sijoittuneella Tanskalla. Myös kolme muuta Pohjoismaata sijoittuivat kärkikymmenikköön.

Koska useat tiedotusvälineet ovat uutisoineet onnellisuusraportista epätarkasti, on tärkeää korostaa, että sijoituksen määrittävät pisteet perustuvat subjektiivisiin arvioihin: onnellisuusraportin tulokset perustuvat yksilöiden omaan arvioon heidän omasta elämästään. Tulokset on saatu kyselystä, joka perustuu Cantrilin tikapuumalliin. Siinä vastaajia pyydetään kuvittelemaan itsensä tikkaille, joiden askelmat on numeroitu nollasta kymmeneen. Ylin askelma kuvastaa kokemusta parhaasta mahdollisesta- ja alin askelma huonoimmasta mahdollisesta elämästä.

Onnellisuusraportissa myös avataan se, kuinka raportin julkaisu- ja tietojenkeruuvuoden kansalliset keskiarvot selittyvät kuudella keskeisellä muuttujalla. Nämä muuttujat ovat: BKT asukasta kohti, sosiaalinen tuki, terveen elinajan odote, vapaus, epäitsekkyys ja korruption määrä. Muuttujilla selitetään onnellisuuden vaihtelua eri maissa, minkä lisäksi analyysissa pyritään osoittamaan miten näiden muuttujien arvot vaikuttavat subjektiivisesti koetun hyvinvoinnin mittareihin, erityisesti myönteisiin tunteisiin, ja miten ne puolestaan vaikuttavat onnellisuuden kokemukseen. Ei ole yllättävää, että mitä parempi terveys ihmisellä on, sitä onnellisemmaksi hän itsensä kokee.

Uusin Onnellisuusraportti vuodelta 2020 sisälsi perusteellisen analyysin Pohjoismaiden poikkeuksellisen hyvistä tuloksista. Avainkysymyksenä oli: ”Mitkä taustatekijät selittävät Pohjoismaiden pysyvän aseman maailman onnellisimpien maiden joukossa?” Analyysissä todetaan, että Pohjoismaille on tunnusomaista itseään ruokkiva myönteinen kehitys: hyvän yhteiskunnan institutionaaliset ja kulttuuriset tekijät vahvistavat toisiaan, mikä vuorostaan kasvattaa onnellisuutta. Tällaisia tekijöitä ovat toimiva demokratia, asianmukaiset ja vaikuttavat sosiaalietuudet, alhainen rikollisuus ja korruptio, sekä vapauden kokemus ja luottamus sekä muihin ihmisiin että julkisiin instituutioihin.

Onnellisuus Euroopassa pohjoismaisen luottamuksen ja sosiaalisten yhteyksien kautta tarkasteltuna

Lähde: Helliwell et al. 2020

Erityisesti Pohjoismaihin keskittyneen analyysin mukaan hyvinvoinnin eriarvoisuus korreloi voimakkaasti terveydellisen eriarvoisuuden kanssa. Yleinen terveys ja mielenterveys liittyivät paljon tiiviimmin hyvinvoinnin eriarvoisuuteen kuin muut elinolosuhteet, kuten työssäkäynti tai tulotaso.

Fyysisen terveyden ongelmat on merkittävin onnellisuutta rajoittava tekijä Pohjoismaissa. Tämä eroaa Yhdysvalloista, Australiasta ja Yhdistyneestä kuningaskunnasta, joissa onnellisuutta rajoittavat ensisijaisesti mielenterveyden häiriöt. Pohjoismaissa mielenterveyden häiriöt ovat toisella sijalla onnellisuutta vähentävissä tekijöissä ja heikkenevästä terveydestä kärsivät pääasiassa ikääntyneet ihmiset. Vaikuttaa siis selvältä, että terveenä pysyminen liittyy onnellisuuteen. Terveyttä tulisikin tarkastella yhä tiiviimmin yksilöllisen ja yhteiskunnallisen hyvinvoinnin olennaisena osana.

Loading...

Kirjaudu ja tee tehtäviä

Kun olet suorittanut luvun 1,

  • tunnet ja osaat keskustella keskeisistä terveydenhuoltojärjestelmään liittyvistä ongelmista.
  • osaat määritellä mitä vaikuttavuusperusteinen terveydenhuolto tarkoittaa yhteiskunnallisesta- ja terveyspalvelutuottajan näkökulmasta.
  • osaat kertoa mitä terveydenhuollon laadulla ja nelimaaliperiaatteella tarkoitetaan.
  • kykenet hahmottamaan miten yleiskattava terveydenhuolto ja eurooppalaisten hyvinvointivaltioiden poliittiset päätökset liittyvät vaikuttavuusperusteiseen terveydenhuoltoon.


Olet päässyt luvun 1 loppuun

Oikeita vastauksia

0

%

Tehtäviä tehty

0

/0

Seuraava luku

Terveyspalveluiden tuottajan näkökulma

Aloita →